Tekstit

Noloa myöntää...

Mutta edellinen postaushan oli viimeinen, jonka Prahassa ollessa sain sitten lopulta kirjoitettua. Noloa? No ainakin hieman! Ensin tyyppi puhuu ummet ja lammet siitä kuinka haluaa alkaa pitää blogia juuri tämän reissun taltioimiseksi ja kuinka tulevaisuudessa on edessä vaikka minkälaista jännää aihetta, ja sitten seuraava teksti ilmestyykin puolta vuotta myöhemmin… *deep sigh* Eipä tähän oikeastaan ole kunnon selityksiä, vaikka itsekin niitä itseltäni kaipaisin. Silmäilin aiemmat tekstini läpi ja kuinka paljon toivoisinkaan nyt, että olisin jatkanut kirjoittamista ekoja postauksia pidemmälle! Aiempia tekstejä lukiessa nimittäin vyöryivät takaisin ne fiilikset, joissa olin niitä kirjoittaessa, kaikki se jännitys ensimmäisinä päivinä ja ylpeys pienistäkin onnistumisista. Olisipa ollut hienoa seurata loppua matkaa samanlaisella intensiivisellä linssillä.  No, mutta käynyt mitä käynyt, turha itkeä kaatuneen maidon perään yms… Minulla on kuitenkin edelleen ja tulee aina olemaan muistot tuos

Prahan etelänavan metsästys & pohdintoja nähtävyyksistä

Kuva
Ovatko turistinähtävyydet sinulle uudessa kaupungissa käydessä must-kokea-juttuja? Jäätkö ihailemaan Eiffelin omaperäisyyttä, Prahan astronomisen kellon tasatunnein pitämää showta ja kaupungin kapeinta katua? Vai oletko täysin toisesta puusta, viittaatko kintaalla näille tekaistuille artefakteille ja metsästät kaupungin parasta kebabia, halvinta olutta ja rauhallisinta puistoa? Itselläni on ainakin välillä matkaillessa ollut tavallaan tyhjä tunne suurimpien turistinähtävyyksien luona käydessä. Veikkaisin sen johtuvan siitä, että monesti se, mikä näissä nähtävyyksissä on merkittävää, välittyy tarpeellisissa määrin jo kuvissa, joita nähtävyydestä on aiemmin nähnyt. Tämä liittyy vahvasti siihen kuinka verkottunut maailma on: nykyään nähtävyydet eivät useinkaan tule enää yllätyksinä, sillä representaatioita (pääasiassa kuvia) niistä on jo nähty niin monta kertaa aikaisemmin. Eiffelin torni on mielestäni hyvä esimerkki tästä. Se on jo kuvana niin ikoninen, että itse tornin näkemisessä ei ol

Ensimmäinen päivä Prahassa

Kuva
No niin, tässä se siis on, mihin jo edellisessä tekstissä hieman vihjasin: 31.1. alkoi opiskelijavaihtoni Prahassa, Tšekissä! Ilmassa on juuri nyt sitä suurta muutosta, jota elämään tuntuu aina välillä kaipaavan. Ajattelin kirjoittaa ihan alkuun ensimmäisestä päivästäni, koska tuntuu, että jo siihen sisältyy niin paljon erilaisia yksityiskohtia, joihin pureutua, että tekstiä varmasti kyllä riittää. Alun perin suunnitelmana oli kirjoittaa ensimmäisestä viikosta, mutta asiat täällä tapahtuvat kuitenkin  sen verran nopeasti, varsinkin nyt alkuun, että se olisi vaatinut maratoonipostaustauksen näpyttelyä. Muutenkin pidän enemmän tiettyjen spesifien yksityiskohtien nostamisesta esille ja vaikutelmien maalaamisesta niiden avulla verrattuna suoran kronologisesti eteneviin tapahtumaselostuksiin. Ja onhan tänne kirjoittaminen nyt niin hauskaa, etten malttanut odottaa koko viikkoa seuraavan postauksen aloittamiseen! ENNEN PRAHAAN SAAPUMISTA Lentoni Suomesta lähti siinä kymmenen maissa, joten aja

Kirja-arvostelu: Robin Hobb: Liveship Traders Book 1: Ship of Magic

Kuva
Kohtalo viitoitti tien juuri sopivasti ja ensimmäiseen aihepostaukseen pääsee aiheeksi kirja, jonka sain vastikään luettua. Ja lukemista tässä teoksessa kyllä oli, suomenkielisen käännöksen pituuden ollessa 800 sivua. Lisäjännitystä tilanteeseen toi myös se, että kirjasto ei antanut minun enää uusia kirjaa, vaan laina-aika loppui nyt tammikuussa. Lukemisessa tulikin siis hieman kiire ja viimeiset päivät luin kirjaa aina kun vain mahdollista. Ihmeellistä kyllä, tämä kiire tuntui parantavan lukukokemusta: kun kirjan parissa vietti päivittäin huomattavan määrän aikaa, myös hahmot tuntuivat elävämmiltä ja tarina oli jatkuvasti mielessä. Tämä muistutti minua monella tavalla siitä, millaista lukeminen lapsena oli: kun saattoi upota tiettyyn kirjaan koko päiväksi, ilman mitään keskeytyksiä tai tarvetta välillä tarkastaa puhelimesta viestejä ja uusimpia postauksia. Itselläni tyypillisesti ainoastaan fantasiakirjat (jollainen tämäkin on) pystyvät tuottamaan samankaltaisia uppoutumisen kokemuksi

Blogin ensimmäinen postaus

Minkä takia, Prendick? Olemmeko pikkulapsen puhaltamia saippuakuplia? - Tohtori Moreaun saari, H.G.Wells, 1896   Minkä takia päätin aloittaa blogin? Vaikuttaa siltä, että jokaisen blogia pystyttävän täytyy vastata tähän kysymykseen ennen varsinaista aloitusta, sillä kylmästi aiheesta lähteminen on liian äkillistä ja tuntuu jopa jotenkin kielletyltä. Kyllähän kaikella nyt pitää olla joku syy, joku tavoite mihin tähdätään. Jotain mikä inspiroi niinkin suureen elämänmuutokseen kuin blogin kirjoittamisen aloittaminen.  Aiemmin tämä kysymys usein pysäytti minut. Tunsin, että syyni blogin aloittamiseen tulisi olla todella hyvä, esimerkiksi erittäin selkeän nichen keksiminen, opiskelemieni asioiden pohtiminen ja avaaminen, lukijoiden tiedon lisääminen tai oman pienen bisneksen perustaminen, jossa blogi toimisi samanaikaisesti markkinointimateriaalina. Sekalaisen pohdiskelun blogi ei oikein sovi yhteenkään näistä kategorioista. Itse asiassa se asettuu teemoiltaan lähemmäksi päiväkirjamaista k